Mikä on ero amerikkalaisten draamasarjan Lostin (tai muiden huippusarjojen) ja presidentinvaalien välillä?
Äkkiä katsellen ei mitään. Molemmat tarina on voimakkaasti henkilöity. Kummankin päällä leijuu outo tunnelma, aavistus uhasta ja mahdollisuudesta, joihin postmodernissa kiireessä, jatkuvassa uudelleenmäärittelyssä ja ahdistuksessa elävä ihminen voi tunnetasolla samaistua.
Ihmiset pysähtyvät vain siksi aikaa, että ehdimme samaistua heihin. Itkun tirautuss oikeassa paikassa tai luja yhteyden synnyttävä kädenpuristus toisessa. Hyvittämätön vääryys on alati läsnä, samoin loppumaton keskeneräisyys. Silloinkin kun kaikki näyttää vihdoin selviävän tapahtuu yllättävä käänne. Kaikki alkaa alusta!
On sentään yksi ero. Lostissa on vain yksi käsikirjoittaja, presidentinvaaleissa monta. Vaio onko niitä monta ja kuinka monta?
Kuvan lähde: U.S. Politics Today
2 kommenttia:
Heh heh! hyvä ja osuva teksti! Ja pitää vielä paikkansakin, eli presidentin vaalit ovat tosiaan olleet erittäin tapahtumarikkaat! Ihmisten tunteita koskettamalla voi ehdokas päästä jo todella pitkälle ja jos ihmiset voivat "sisäistyä" ehdokkaaseen kuten tv:ä katsellessa tai kirjaa lukiessa, ollaan jo voiton puolella.
Vaaleissa kautta aikojen on jokainen sana ja teko huolella mietitty ja valmiiksi kirjoitettu jotta yllätyksiltä vältyttäisiin.
Voittajaksi yltää siis se jolla on parhaat käsikirjoittajat ja näyttelijän lahjat, sympaattisin ulkonäkö ja/tai luonne ja tietenkin eniten rahaa!
"tarkkailija"
Tosin mediatutkimuksen imagotutkijat väittävät, että nämä ovat viimeiset identiteettivaalit. Tämän jälkeen käsikirjoituksen on pakko muuttua johonkin suuntaan, koska tämän "keinotekoisemmaksi" tai "näytellymmäksi" vaaleja ei enää saada.
Lähetä kommentti