Tämän päivän Hesarista (19.2) näkee, kuinka kilpailu ei ole vähentynyt pätkääkään sitten Supertiistain. Clintonin syyttäessä Obamaa sanojen plagioinnista toisen poliitikon puheista. Obamaa on sanottu huomattavan lahjakkaaksi puhujaksi, ja epäilemättä Clintonin yritys oli mielestäni horjuttaa edes hieman tätä pohjaa. Obamahan on kuronnut Clintonin etumatkaa kiinni kiihtyvällä vauhdilla.
"Jos koko ehdokkuus perustuu sanoihin, niiden pitäisi olla omia sanojasi", syytti Clinton, joka on usein sanonut, ettei Obamalla ole riittävää osaamista ja asiasisältöä Yhdysvaltain johtamiseen. - HS 19.2
Obama puolustautui väitettä vastaan ilmoittamalla, että poliitikko, jolta hän kohtaa lainasi, on hänen ystävänsä ja antoi luvan käyttää puhettaan. Eikä vain sitä, vaan itse ehdottanut Obamaa lisäämään sen puheeseensa.
Obaman leiristä vastattiin tuleen tulella muistuttamalla, että Clinton itse on käyttänyt monia Obaman iskulauseita omissa puheissaan.
Vaikka vaalitaistelun olisi pitänyt juuttua jo enemmän tai vähemmän asemasotaan, ei toiminta näytä tauonneen nimeksikään.
- Opiskelija Lämmössä -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Voisi ajatella, että Clintonin ja Obaman nahistelu vie ääniä McCainin laariin. Ja varmaan viekin. Moni näkee hänessä valtiomiehen, joka on kinastelun yläpuolella. Mutta toisaalta kamppailu pitää parivaljakon ykkösuutisina ja spekulaation kohteina. Se on vanha sanonta, ettei sen ole niin väliä onko julkisuus myönteistä, kunhan sitä on.
Niin. Onko huonoa julkisuutta olemassakaan. Bill Clintonin tapaus osoitti, että kaikki on kiinni siitä, miten julkisuutta, oli se sitten huonoa tai hyvää, käsittelee. Nythän Obamaa kannattavat mediat ovat marsittaneet julkisuuteen joukon Obaman kannattajia, jotka vannovat vaihtavansa McCainin taakse, jos Hillary valitaan. Onko henkilö siis tärkeämpi kuin puolue?
Voi olla tärkeämpi. Luulen kuitenkin että media tarjoilee ihmisille sopivia tarinoita tartuttavaksi. Niitä voi sitten toistella asiantuntevasti omassa kaveripiirissä. Hyvät "tarjoilut" leviävät nopeasti. Yksi perusstoori on se, ettei Clinton pärjää McCainille, joka vetoaa myös joihinkin demokraatteihin, mutta Obama pärjää. Aivan tyhjästä tuo käsitys ei synny, vaan siihen tulee tukea mielipidetiedusteluista.
Mielipidetiedustelut ovatkin yksi mielenkiintoinen asia. Mistä ne oikein oikeastaan kertovat ja miten paljon ohjaavat äänestämistä? Kerrotaanko niiden avulla vain ihmisille, miten heidän pitäisi ajatella ja äänestää. Esimerkiksi turhat ehdokkaat saadaan niiden avulla hyvin pois. Äänestämisestä tulee todennäköisyyslaskentaa, vain niille joilla on tutkimusten perusteella mahdollisuus voittaa, annetaan ääniä.
Lähetä kommentti